Vasemmalla Susanna Judin Elämänpuu, Oikealla Henna Paasonen Myyttinen metsä-Paratiisi
Pyhän Henrikin ekumeeninen taidekappeli, Turku 2. – 28.9.2025
Avajaiset sunnuntaina 31.8. kello 15. Avajaisiin on vapaa pääsy.
Myyttinen metsä on kahden taiteilijan, taidemaalari ja graafikko Susanna Judinin ja uskontotieteilijä, kuvataiteilija Henna Paasosen yhteinen näyttelyhanke. Judin maalaa elämänpuita ja Paasonen kommentoi maalauksillaan paratiisi-myyttiä. Paasonen ja Judin pitivät näyttelyn Walleniuksen Wapriikissa Juupajoella toukokuussa, ja Turun Taidekappeliin näyttely tulee syyskuussa 2025. Taiteilijoille metsällä ja puilla on vahva mytologinen merkitys, joka saa heidät arvostamaan ja puolustamaan metsäluontoa.
Myyttinen metsä
Metsän myyttinen ulottuvuus on aihe, joka on ollut keskeinen monissa kulttuureissa ja uskomusjärjestelmissä. Metsät ovat symboloineet salaperäisyyttä, elämää, kuolemaa ja henkisiä matkoja. Metsät voivat edustaa sekä elämää että kuolemaa, sillä ne ovat täynnä elämää, mutta myös varjoja ja salaisuuksia. Ne voivat symboloida syklistä luontoa, jossa kaikki elävä on yhteydessä toisiinsa. Metsä on monien tarinoiden ja myyttien keskiössä. Satujen ja legendojen maailmassa metsä voi olla paikka, jossa seikkailut alkavat tai joissa sankarit kokevat koettelemuksia. Metsän muuttuva luonto, vuodenaikojen vaihtelu ja elämänkierto symboloivat Paasoselle ja Judinille muutosta sekä uusia alkuja. Metsä voi tarjota mahdollisuuden miettiä omaa elämäänsä ja sen suuntia. Metsän myyttinen ulottuvuus on monimuotoinen ja rikas teema, joka kytkee yhteen luonnon, kulttuurin ja ihmisen henkisen elämän.
SUSANNA JUDIN: ELÄMÄNPUU-TEOKSET
Ihmisyyden suuri kertomus rakentuu alusta alkaen puun ympärille. Puu on yleismaailmallinen elinvoiman ja elämän jatkuvuuden symboli. Elämänpuu symboloi maailmassa virtaavaa elinvoimaa, joka ylittää yksilöllisyyden rajat, se viittaa viime kädessä koko universumiin. Puu on aines, jolla maailma sai elämän. Puita katsoessa ihminen voi muistaa kaiken sen, mitä puun kautta on tapahtunut.
“Joka kerta kun kylään syntyi lapsi, istutettiin puu. Puusta näki, miten vanha ihminen oli. Oikein korkeat ja karhearunkoiset puut, jotka antoivat parhaan varjon, kuuluivat ihmisille, jotka olivat jo palanneet henkimaailmaan. Mutta elävien ja kuolleiden puut kasvoivat samassa metsikössä, ottivat ravintonsa samasta mullasta ja sateesta. Siellä ne seisoivat ja odottivat lapsia, jotka eivät olleet vielä syntyneet, puita, joita ei ollut vielä istutettu. Niin metsä kasvaisi ja kylän ikä olisi siinä aina. Kukaan ei voinut nähdä puusta, että sen ihminen oli kuollut, vain sen, että hän oli syntynyt. Sinä hetkenä uskoi näkevänsä sen mistä vanhat olivat puhuneet suurimpana ihmeenä, mikä ihmiselle voitiin suoda nähdä, mennyt ja tuleva samalla hetkellä.” Henning Mankell
Susanna Judin on aloittanut Elämänpuut-teossarjan vuonna 1995, ja hänen tarkoituksenaan on jatkaa sitä koko elämänsä ajan. ”Katson puita ja ihmetyn aina uudelleen niiden kauneudesta ja kestävyydestä. Puut todistavat pidempiä ajanjaksoja olevasta. Ne ovat olleet täällä ennen meitä ja toivottavasti ovat vielä pitkään meidän jälkeenkin. Puut ovat olennainen osa maapallon happi- ja vesikiertoa estäen myös eroosiota ja mutavyöryjä sekä toimien hiilinieluina ilmastonmuutoksen ehkäisyssä. Metsien hakkuiden nähdään olevan selkeässä yhteydessä ilmaston lämpenemiseen. Ilman puita ei ole elämää. Metsä on rauhan tyyssija, kuin lumottu paikka, jossa vallitsee harmonia. Ehkä juuri tästä syystä sillä on yhä edelleen niin paljon annettavaa nykyihmiselle kiireen keskellä. Teossarjani on kunnianosoitus puille ja sitä kautta elämälle”, Judin kuvailee.
Näyttelykokonaisuuteen tulee neljä Elämänpuu-maalausta (200 x 135 cm) sekä neljä Pyhää puuta (50 x 50 cm).
HENNA PAASONEN: PARATIISI-TEOKSET
Paratiisi-myytti on Paasoselle rikasta symboliikkaa ja monimutkaisia merkityksiä sisältävä tarina, joka löytyy monista kulttuureista ja uskontoista. Paratiisi symboloi usein täydellisyyttä, rauhaa ja harmoniaa. Se on paikka, jossa ihmiset elävät onnellisesti ilman huolia tai kärsimystä. Tällainen tila voi edustaa myös ihmisen alkuperäistä luontoa. Monissa myyteissä paratiisi on kaunis ja hedelmällinen paikka, jossa luonto kukoistaa. Tämä voi heijastaa ihmisen syvää yhteyttä luontoon ja sen antamiin lahjoihin. Paratiisi-myyttiin liittyy usein myös ajatus erosta tästä ihanteellisesta tilasta. Tämä voi ilmentää ihmisen kaipuuta kadotettuun onneen tai harmoniaan. Monissa uskonnoissa puhutaan lankeamisesta tai syntiinlankeamisesta, joka erottaa ihmisen paratiisista. Paasoselle paratiisi voi symboloida toivoa ja mahdollisuutta palata takaisin siihen, mitä on menetetty. Monet tarinat käsittelevät teemoja pelastuminen, uudistuminen ja uudelleenlöytö. Paratiisi-myyteissä on usein eettisiä ja moraalisia ulottuvuuksia. Ne voivat sisältää opetuksia hyvästä ja pahasta, ihmisen vastuusta ja valinnoista. Eri kulttuureissa ja uskonnoissa paratiisi-myytti esiintyy erilaisissa muodoissa. Abrahamilaisissa uskonnoissa paratiisi kuvataan Eedenin puutarhana, kun taas muissa kulttuureissa paratiisi voi olla erilainen, mutta samanlaista onnea ja rauhaa tarjoava paikka. Paratiisi-myytti on Paasoselle monimuotoinen ja rikas käsite, joka puhuu syvistä inhimillisistä kysymyksistä.
”Kasvoin hoitajaäitini kanssa maaseutuvanhainkodissa, jossa äitini työskenteli. Vanhainkodilla kävi kirjastoauto, josta luin kaiken mahdollisen myyteistä ja vieraista kulttuureista. Minulla oli oma mytologinen maailmani, jonka keskuspuuna oli iso kuusi ja jossa itse olin puunhaltia.
Liityttyäni aikuisena ortodoksiseen kirkkoon luin paratiisiin, sen puihin ja syntiinlankeemukseen liittyvät kertomukset Raamatusta. Jumala kieltää ihmistä syömästä hyvän- ja pahantiedon puun hedelmiä. Syntiinlankeemusopin pohjalla olevassa kertomuksessa käärme houkuttelee ihmisen kuitenkin rikkomaan Jumalan kieltoa. Eheä alkutila rikkoutuu. Eeva syö käärmeen houkuttelemana hedelmän hyvän- ja pahantiedon puusta. Tarinassa käärme perustelee hedelmän syömistä Eevalle sillä, että se tekee ihmisistä Jumalan kaltaisia. He oppivat hyvä ja pahan, eli heistä tulee arvostelukykyisiä”, Paasonen pohtii.
Syötyään hedelmän Aadam ja Eeva huomaavat häpeissään oman alastomuutensa ja yrittävät häpeän ajamina piiloutua Jumalalta. Kertomus jatkuu kuvauksella ihmiselle ja käärmeelle langetettavasta kirouksesta. Jumala tuomitsee ihmisen karkotettavaksi Eedenin puutarhasta. Tarina kuvaa maallisen elannon hankkimisen vaikeuden ja naisen synnytystuskien olevan rangaistus lankeemuksesta.
”Ortodoksisen kirkon jäsenenä ja kirkon historiaan perehdyttyäni olen oppinut, miten Eevan rikos on vaikuttanut kirkon naiskuvaan. Eevaa, ensimmäisen ihmisparin naispuoliskoa, on pidetty syypäänä syntiinlankeemukseen kautta raamatuntulkinnan historian. Neitsyt Maria, joka synnyttää Jeesuksen neitseellisesti, korjaa Eevan virheen”, Paasonen selittää.
”Paratiisi-kokonaisuuden teokseni tuovat oman naisen tulkintani paratiisimyytistä. Eeva on mielestäni älykäs ja kykenee itsenäiseen ajatteluun, hänellä on esteettistä tajua, hän kaipaa ymmärrystä, pohtii ja tekee päätöksen. Nainen on kertomuksessa aloitteellinen ja aktiivinen osapuoli. Jos nainen teki aloitteen, on häntä kiittäminen myös siitä, että ihmisestä tuli arvostelukykyinen ja moraalinen olento. Maalauksissani kuitenkin myös vanhempi myyttikerrostuma tulee esiin. Lapsuuteni mytologisen maailman myyttinen keskuspuu, käsitys Neitsyt Mariasta Suurena Äitinä ja luonnonhaltiat ovat vaikuttaneet maalauksiini vahvasti.”
Teossarja koostuu seitsemästä tekstista
Pyhän Henrikin ekumeeninen taidekappeli
Seiskarinkatu 35, Hirvensalo, Turku
Avoinna ti-ke ja pe 11-15, to 11-18.30, la-su 12-15. Pääsymaksu 7,5/5 €.